8 Lainsäädäntö ja sääntelyn tausta

8.1 SALAKATSELU JA -KUUNTELU

Säädökset salakatselusta ja -kuuntelusta ovat rikoslain (531/2000) 24 luvussa, jossa säädetään yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaamisesta. Kameravalvonnalla voidaan syyllistyä lähinnä salakatseluun ja -kuunteluun sekä yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämiseen, mutta salakatselua- ja kuuntelua pohdittaessa on huomioitava myös koti- ja julkisrauhan lainsäädäntö. Lisäksi kameravalvontaa sivuaa rikoslain 38 luvun 9 §:n (1051/2018) tietosuojarikos, jota käsitellään myöhemmin tietosuoja-asetuksen yhteydessä. Myös rikoslain 47 luvun (217/2018) 1 §:n työturvallisuusrikos voi tulla sovellettavaksi kameravalvonnassa.

Salakuunteluun syyllistyy rikoslain 24 luvun 5 §:n mukaan henkilö, joka oikeudettomasti teknisellä laitteella kuuntelee tai tallentaa keskustelua, puhetta tai yksityiselämästä kuuluvaa muuta ääntä kotirauhan suojaamassa paikassa tai puhetta muussa paikassa, jossa ei ole syytä olettaa ulkopuolisen kuulevan puhetta.

Salakatseluun syyllistyy rikoslain 24 luvun 6 §:n mukaan henkilö, joka oikeudettomasti teknisellä laitteella katselee tai kuvaa kotirauhan suojaamassa paikassa, käymälässä, pukeutumistilassa tai muussa vastaavassa paikassa oleskelevaa henkilöä. Lisäksi salakatseluun voi syyllistyä kuvaamalla julkisrauhan suojaamassa paikassa oleskelevaa henkilöä tämän yksityisyyttä loukaten. Julkisrauhan suojaamia paikkoja ovat esimerkiksi aidatut yleisöltä suljetut rakennukset, huoneistot tai aidatut piha-alueet.

Salakatselussa- ja kuuntelussa rangaistavaa on erityisesti katseleminen, kuvaaminen ja kuunteleminen teknisellä laitteella. Teknisillä laitteilla tarkoitetaan yleensä kiikareita, kameroita, videokameroita tai näihin rinnastettavia laitteita, matkapuhelimia ja mikrofoneja. Ollakseen rangaistavaa katselun ja kuuntelun on tapahduttava oikeudettomasti ja samalla tarkkailtavan yksityisyyttä loukaten.Rangaistavaa ei tietenkään ole lain suojaamassa paikassa oikeudettomasti oleskelevan tunkeilijan tarkkailu. Kuka tahansa voi tarkkailla salaisellakin valvontakameralla esimerkiksi omakotitaloonsa tunkeutunutta. Oikeudetonta tarkkailu ei ole silloinkaan, kun siihen on saatu tarkkailtavan suostumus.

Sen seikan tallentaminen, mikä olisi muutoinkin omin silmin nähtävissä tai kuultavissa, ei oikeuta katseluun tai kuvaamiseen suojatulla alueella.Normaalia ja avointa kameravalvontaa, jossa tarkkailtavat joutuvat valvonnan kohteeksi vain ohimennen siihen varautuen, ei yleensä pidetä yksityisyyttä loukkaavana. Tosin tiettyjen henkilöiden pitkäaikainen tarkkailu esimerkiksi työpaikalla voi olla yksityisyyttä loukkaavaa ja siten rangaistavaa salakatselua.

Salakatselusäännöksessä on selkeästi erotettavissa kotirauhan suojaamat paikat ja muut tilat, kuten yleisöltä suljetut julkisrauhan suojaamat rakennukset ja tilat. Vaikka laissa mainitaan erityisesti käymälät ja pukeutumistilat, muita vastaavia paikkoja ovat esimerkiksi suihkuhuoneet ja saunat. Tällaisissa paikoissa käyvä luonnollisesti olettaa olevansa turvassa ulkopuolisten katseilta tai ainakin kuvaamiselta, koska paikoissa harrastetaan intiimejä yksityisyyteen kuuluvia toimia.

Salakatselun ja oikeudettoman kameravalvonnan kohteena voi olla vain joku ihminen. Pelkän tilan, eläinten, esineiden, rakennusten tai muun ympäristön katseleminen tai kuvaaminen ei ole salakatseluna rangaistavaa.

Kuvaaminen voi olla valokuvaamisen kaltaista, tietyn hetken kuvaamista tai luonteeltaan jatkuvaa videokameralla kuvaamista. Kuvaamista voi olla kaikkien sellaisten tekniikoiden käyttäminen, joilla informaatiota tallennetaan tai siirretään tallennettavaksi niin, että se voidaan myöhemmin saattaa kuvan muotoon. Kameran sijainnilla tai tarkkailun suorittamispaikalla ei ole merkitystä. Säännöksen mukaan rangaistavaan tekoon syyllistyy kameraa käyttävä henkilö eli kameravalvonnan käyttäjä.

Salakatselun ja -kuuntelun valmistelu on säädetty rikoslain 24 luvun 7 §:ssä rangaistavaksi. Valmisteluna rangaistaisiin erilaisten teknisten laitteiden sijoittaminen salakatselussa tai -kuuntelussa käytettäväksi, jos laitteet olisivat paikoillaan käyttövalmiina.

Esimerkki:
Joskus kamera on hyvän kuvakulman saamiseksi sijoitettava siten, että sillä voi kaikesta huolimatta nähdä kotirauhan piiriin. Tällöin kameran kuva alaa voidaan rajoittaa kuitenkin ohjelmistopohjaisesti niin, ettei kameralla näe esimerkiksi kerrostalon ikkunoista sisälle.

8.2 YKSITYISELÄMÄÄ LOUKKAAVA TIEDON LEVITTÄMINEN

Rikoslain 24 luvun 8 §:ssä säädetään yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä. Siinä loukkaavan tiedon levittämiseen syyllistyy se, ”joka oikeudettomasti – joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai muuten toimittamalla lukuisten ihmisten saataville – esittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa. . .”. Huomioitavaa on, ettei yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisenä pidetä vastaavien tietojen levittämistä julkisuuden henkilöstä, jos esittäminen on tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi tai henkilön toiminnan arvioimiseksi mainitussa tehtävässä.

Valvontakameroita käytettäessä yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämiseen voi syyllistyä lähinnä levittämällä ; salakatselulla tuotettuja kuvia tai videoita. Levittäminen voi tapahtua esimerkiksi internetin yhteisöpalveluiden kautta tai reaaliaikaisen katselumahdollisuuden tuottamisena ja jakamisena. Huomioitavaa on, että tunnusmerkistön täyttääkseen materiaalin pitää sisältää tietoa yksityiselämästä. Tietyissä tapauksissa rikoslain kunnianloukkaus voi myös tulla kysymykseen.

Yksilöiden on hyväksyttävä julkisilla paikoilla erilainen tarkkailu kuin kotonaan. Avointa kameravalvontaa, jonka kohteeksi henkilöt joutuvat satunnaisesti julkisilla paikoilla, ei pidetä yksityisyyttä loukkaavana.

8.3 TIETOSUOJA

EU:n yleinen tietosuoja-asetus (2016/679) eli GDPR (General Data Protection Regulation) tuli sovellettavaksi keväästä 2018 alkaen. Sitä täydentävä kansallinen tietosuojalaki (1050/2018) tuli voimaan vuoden 2019 alusta ja samalla vanha henkilötietolaki kumoutui. Lisäksi Euroopan tietosuojaneuvosto (EDPB) on julkaissut ohjeen tietosuoja-asetuksen soveltamisesta kameravalvontaan. Ohjeen tavoitteena on varmistaa tietosuoja-asetuksen yhdenmukainen soveltaminen, ja se sisältää myös useita esimerkkejä kameravalvonnan toteuttamisesta tietosuojasäännösten mukaisesti. Ohje on ladattavissa tietosuojavaltuutetun toimiston kotisivuilta osoitteesta https://tietosuoja. fi/euroopan- tietosuojaneuvoston- ohjeet.

Lähes kaikki kameravalvontajärjestelmät keräävät tai tallentavat tietoja, ja näin ollen ne kuuluvat tietosuoja- asetuksen piiriin. Tallennettu kuva tai ääni on henkilötieto, jos siitä on henkilö tunnistettavissa suoraan tai epäsuorasti. Tallennetuista kuvista syntyy henkilörekisteri, eikä tallenteiden säilytysajalla ole vaikutusta tietosuoja-asetuksen sovellettavuuteen. Ratkaisevaa on vain se, tallentuuko tietoa ylipäätänsä. Jos tietoa ei tallennu, tietosuoja-asetus ei tule sovellettavaksi.

Kameravalvonnan edellytyksenä on, että sen tulee olla henkilötietoa käsittelevän toiminnan kannalta asiallisesti perusteltua. Kameravalvonnan ohjeessa edellytetään valvonnan ilmoittamista, koska ihmisten tulee tietää kameravalvonnasta voidakseen varautua siihen. Ilmoituksesta on käytävä ilmi tarvittaessa myös valvonnan tarkoitus ja sen suorittaja. Säännös perustuu siihen, että rekisterinpitäjällä on velvollisuus ilmoittaa rekisteröitävälle häntä koskevien tietojen keräämisestä. Ilmoituksesta olisi syytä näkyä myös, tallentaako kameravalvontajärjestelmä.

Tietosuojaselosteen on oltava tarkkailtavien saatavilla. Siitä tulee ilmetä kameravalvonnan perustiedot ja vastuuhenkilöt. Kameravalvontaa toteutettaessa on myös otettava huomioon säännökset tietojen suojaamis- ja hävittämisvelvollisuudesta.

Muun muassa seuraavat henkilötietojen käsittelyä sisältävät toimet edellyttävät tietosuoja-asetuksen noudattamista: tiedon kerääminen, tallentaminen, käyttö, luovuttaminen, siirto, säilyttäminen ja hävittäminen. Kameravalvonnan kautta tapahtuva henkilötietojen käsittely ei edellytä ilmoituksen tekoa tietosuojaviranomaisille.

Rikoslain 38 luvun 9 §:ssä säädetään tietosuojarikoksesta, johon voi syyllistyä käsittelemällä tietosuoja-asetuksen, tietosuojalain, henkilötietojen käsittelystä rikosasioissa ja kansallisen turvallisuuden ylläpitämisen yhteydessä annetun lain tai henkilötietojen käsittelyä koskevan muun lain vastaisesti henkilötietoja. Rangaistavaa on esimerkiksi henkilötietojen käsittely tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta ilman henkilötietojen käyttötarkoitussidonnaisuutta. Tällöin vaaditaan kuitenkin, että teko loukkaa rekisteröidyn henkilön yksityisyyden suojaa tai aiheuttaa hänelle olennaista haittaa tai muuta vahinkoa.

Valvontakameroita käytettäessä rangaistavaa voi olla lähinnä se, ettei ole laadittu tietosuojaselostetta, kameravalvonnasta on jätetty ilmoittamatta tai tietoja on käsitelty virheellisesti. Rikkomuksen täyttymiseen vaaditaan kuitenkin, että teko vaarantaa rekisteröidyn yksityisyyden suojaa tai hänen oikeuksiaan. Näin ollen kovin vähäiset ja merkityksettömät laiminlyönnit eivät helposti johda rangaistusseuraamuksiin.

8.4 TIETOTURVA

EU:n verkko- ja tietoturvadirektiivissä (ns. NIS-direktiivi, 2016/1148) säädetään yhteiskunnan kriittisen infrastruktuurin tarjoajien ja toimijoiden tietoturvavelvollisuuksista sekä tietoturvahäiriöistä ilmoittamisesta. Suomessa velvoitteet säädetään eri sektoreiden (energia, terveydenhuolto, finanssiala, finanssialan infrastruktuuri, liikenne, vesihuolto, digi-infrastruktuuri ja digitaaliset palvelut) omassa lainsäädännössä, ja niitä valvovat sektoreiden omat valvontaviranomaiset.

Huoltovarmuuskriittisten toimijoiden on huolehdittava palvelujensa ja infrastruktuurinsa tietoturvasta sekä raportoitava havaitsemansa tietoturvauhat ja -loukkaukset toimialan valvontaviranomaiselle. Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin Kyberturvallisuuskeskus koordinoi kansallista ja kansainvälistä yhteistyöt 8;, kerää tilannekuvaa ja toimii raportoijana EU:n suuntaan.

8.5 YKSITYISYYDEN SUOJA TYÖELÄMÄSSÄ

Laki yksityisyyden suojasta työelämässä (759/2004) ja siihen liittyvät yhteistoimintalain säännökset säätelev ät kameravalvonnan käyttöä työpaikoilla ja virastoissa. Lainsäädännön taustalla on tarve parantaa työntekijöiden yksityisyyden suojaa ja samalla täydentää muuta lainsäädäntöä, jonka ei katsota vastaavan riittävän tarkasti työpaikoilla ilmeneviin yksityisyyden suojan ongelmiin.

Lain mukaan työantaja saa harjoittaa kameravalvontaa käytössään olevissa tiloissa:

– työntekijöiden ja muiden tiloissa oleskelevien henkilökohtaisen turvallisuuden varmistamiseksi
– omaisuuden suojaamiseksi
– tuotantoprosessien asianmukaisen toiminnan valvomiseksi
– turvallisuutta, omaisuutta tai tuotantoprosessia vaarantavien tilanteiden ennaltaehkäisemiseksi tai selvittämiseksi.

Kameravalvontaa ei kuitenkaan saa käyttää:

– tietyn työntekijän tai tiettyjen työntekijöiden tarkkailuun työpaikalla
– käymälässä, pukeutumistilassa tai muussa vastaavassa paikassa tai muissa henkilöstötiloissa
– työntekijöiden henkilökohtaiseen käyttöön osoitetussa työhuoneessa.

Työnantaja voi kuitenkin kohdentaa kameravalvonnan tiettyyn työpisteeseen, jossa työntekijöitä työskentelee, jos tarkkailu on välttämätöntä:

– työntekijän työhön liittyvän ilmeisen väkivallan uhkan tai hänen turvallisuudelleen tai terveydelleen ilmeisen haitan tai vaaran ehkäisemiseksi
– omaisuuteen kohdistuvien rikosten estämiseksi ja selvittämiseksi, jos työntekijän tehtävän olennaisena osana on käsitellä arvoltaan tai laadultaan merkittävää omaisuutta, kuten rahaa, arvopapereita tai arvoesineitä
– työntekijän etujen ja oikeuksien varmistamiseksi, jos kameravalvonta perustuu tarkkailun kohteeksi tulevan työntekijän pyyntöön ja asiasta on sovittu työnantajan ja työntekijän välillä.

Kameravalvonnan on oltava mahdollisimman avointa ja työnantajan on kameravalvontaa suunnitellessaan ja toteuttaessaan pidettävä huolta seuraavasta:

– Ennen kameravalvonnan käyttöönottamista selvitetään työntekijöiden yksityisyyteen vähemmän puuttuvien muiden keinojen käyttömahdollisuudet.
– Työntekijän yksityisyyteen ei puututa enempää kuin on välttämätöntä toimenpiteiden tarkoituksen saavuttamiseksi.
– Valvonnalla saatujen henkilötallenteiden käsittelyyn sovelletaan tietosuoja-asetuksen periaatteita.
– Tallenteita käytetään vain niihin tarkoituksiin, joita varten tarkkailua on suoritettu.
– Työntekijöille tiedotetaan yhteistoiminta- tai kuulemismenettelyn jälkeen kameravalvonnan alkamisesta, toteuttamisesta ja siitä, miten ja missä tilanteissa tallenteita käytetään, sekä kameroiden sijainnista, jos ne on kohdennettu työpisteisiin, joissa työskentelee työntekijöitä.
– Kameravalvonnasta ja sen toteuttamistavasta ilmoitetaan näkyvällä tavalla niissä tiloissa, joihin kamerat on sijoitettu.

Työnantajalla on kuitenkin edellisestä huolimatta oikeus käyttää tallenteita:

– työsuhteen päättämisen perusteen toteennäyttämiseksi
– naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetussa laissa tarkoitetun häirinnän tai ahdistelun, yhdenvertaisuuslaissa (1325/2014) tarkoitetun häirinnän taikka työturvallisuuslaissa tarkoitetun häirinnän ja epäasiallisen käytöksen selvittämiseksi ja toteennäyttämiseksi, jos työnantajalla on perusteltu syy epäillä työntekijän syyllistyneen häirintään, ahdisteluun tai epäasialliseen käytökseen
– työtapaturman tai muun työturvallisuuslaissa tarkoitettua vaaraa tai uhkaa aiheuttaneen tilanteen selvittämiseksi.

Kameravalvonnalla saadut tallenteet on pääsääntöisesti hävitettävä heti, kun ne eivät ole tarpeen valvonnan tarkoituksen toteuttamiseksi ja viimeistään vuoden kuluessa. Tallenteen saa kuitenkin säilyttää tämän määräajan jälkeen, jos se on tarpeen viimeksi mainitussa luettelossa tarkoitetun asian käsittelyn loppuun saattamiseksi tai jos työnantaja tarvitsee tallennetta työsuhteen päättämisen asianmukaisuuden toteennäyttämisek si.

Yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain 7 luvun 24 §:n rangaistussäännöksen mukaan kameravalvonnan toteuttamisen tai avoimuuden säännöksien rikkomisesta voidaan tuomita sakkorangaistus. Rankaiseminen edellyttää kuitenkin tahallisuutta tai törkeää huolimattomuutta. Lisäksi kameravalvonnan kohdalla rikoslaissa oleva salakatselusäännös voi tulla sovellettavaksi.

8.6 YHTEISTOIMINTA YRITYKSISSÄ

Laki yhteistoiminnasta yrityksissä eli yhteistoimintalaki (334/2007) velvoittaa työnantajan käsittelemään yhteistoimintam enettelyissä työntekijöihin kohdistuvan kameravalvonnan, kulunvalvonnan ja muun teknisin menetelmin tapahtuvan valvonnan. Menettelyssä on käytävä läpi valvonnan tarkoitus, käyttöönotto ja niissä käytettävät menetelmät.

Yhteistoimintalakia sovelletaan teknisin menetelmin toteutettavassa valvonnassa tietyin poikkeuksin yrityksissä, joissa työskentelee säännöllisesti vähintään 30 ihmistä. Muissa kuin yhteistoimintalainsäädännö ;n piiriin kuuluvissa yrityksissä ja yhteisöissä työnantajan on ennen päätöksentekoa varattava työntekijöille tai heidän edustajilleen tilaisuus tulla kuulluksi.

Esimerkki:
Työpaikalla vallitsevan avoimuuden lisäämiseksi työantaja voi myöntää esimerkiksi työsuojeluvaltuutetulle tallenteiden tarkastusoikeuden. Tällöin työntekijät voivat tarvittaessa valtuutetun kautta tarkastaa, ettei heidän työntekoaan seurata asiaan kuulumattomilla tavoilla.

8.7 TYÖTURVALLISUUS

Työturvallisuuslain (738/2002) 5 luvun 27 §:n mukaan ”työssä johon liittyy ilmeinen väkivallan uhka työ ja työolosuhteet on järjestettävä siten, että väkivallan uhka ja väkivaltatilanteet ehkäistään mahdollisuuksien mukaan ennakolta”. Lain mukaan työpaikalla on oltava väkivallan uhan ja konkreettisen väkivallan torjumiseen soveltuvat turvallisuusjärjestelyt ja laitteet sekä mahdollisuus avun hälyttämiseen. Tarvittaessa työnantajan on myös tarkistettava erilaisten turvallisuuslaitteiden toimivuus.

Valvontakameroilla välitettävä reaaliaikainen kuva on usein yksi työturvallisuuskeino esimerkiksi poliisilaitoksissa, vankiloissa, ravintoloissa ja terveydenhoitoalan kohteissa. Myös hallituksen esityksessä eduskunnalle työturvallisuuslaiksi mainitaan yhtenä mahdollisena turvajärjestelynä kameravalvonta. Käytännössä kameravalvonta kuuluu kiinteästi työturvallisuuteen ainakin silloin, kun kameran tuottaman kuvan perusteella tehdään ratkaisu jonkin tilan turvallisuudesta. Näin voi olla esimerkiksi silloin, kun johonkin tilaan mennään kameran tuottaman informaation perusteella.

Työturvallisuuslain vastaisista laiminlyönneistä voidaan rangaista joko työturvallisuuslain 8 luvun 63 §:n työturvallisuusrikkomuksena tai rikoslain 47 luvun 1 §:n mukaan työturvallisuusrikoksena. Rikoslain mukaisesti työturvallisuusrikoksesta voidaan tuomita työnantaja tai sen edustaja, joka tahallaan tai huolimattomuudesta jättää noudattamatta työturvallisuusmääräyksi& #228; ja työsuojelun edellytyksiä työpaikalla.

Näin ollen työpaikan turvajärjestelyissä keskeisessä asemassa olevan kamerajärjestelmän huollon laiminlyöminen voisi joissakin tapauksissa olla rangaistavaa. Työturvallisuusrikoksesta voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.

8.8 YKSITYISET TURVALLISUUSPALVELUT

Laki yksityisistä turvallisuuspalveluista (LYTP, 1085/2015) kohdistuu vartioimisliiketoimintaan, järjestyksenvalvojatoimintaan ja turvasuojaustoimintaan. Laissa oleva vaatimus turvallisuusalan elinkeinoluvasta koskee vartioimisliiketoimintaa, osaa järjestyksenvalvojatoimintaa ja turvasuojaustoiminnan osalta hyväksymistä edellyttäviä turvasuojaustehtäviä. Näitä ovat ansiotarkoituksessa suoritettavat sähköisten ja mekaanisten lukitusjärjestelmien, murtohälytysjärjestelmien ja kulunvalvontajärjestelmien asentaminen, korjaaminen tai muuttamista niihin kuuluvaa kaapelointityötä lukuun ottamatta. Sen sijaan hyväksymistä edellyttäviä ; turvasuojaustehtäviä eivät ole esimerkiksi edellä mainittujen järjestelmien tai kameravalvontajärjestelmien pelkät suunnittelu- ja konsultointityöt tai kameravalvontajärjestelmien asennustyöt silloin, kun kameravalvontajärjestelmää ei integroida kulunvalvonta-, murtoilmaisu- tai lukitusjärjestelmään.

Hyväksymistä edellyttäviä turvasuojaustehtäviä käsittävää turvasuojaustoimintaa saavat harjoittaa yritykset, joilla on tähän oikeuttava turvallisuusalan elinkeinolupa ja palveluksessaan vastaava hoitaja, joka vastaa yrityksen toiminnan lainmukaisuudesta. Kyseisiä tehtäviä suorittavalla henkilöllä tulee olla mukanaan voimassa oleva hyväksyminen turvasuojaajaksi eli turvasuojaajakortti, joka on esitettävä pyydettäessä.

Turvallisuusalan elinkeinoluvat ja hyväksynnät vastaavaksi hoitajaksi myöntää Poliisihallituksen Turvallisuusalan valvontayksikkö. Turvaajasuojakorttia sen sijaan haetaan poliisilaitokselta, joka suorittaa suppean turvallisuusselvityksen hakijasta. Ammatilliseen pätevyyteen selvityksessä ei oteta kantaa.

Valvontakameroiden tyypillisiä käyttäjiä ovat vartiointiliikkeet. Vartiointiliikkeen ja toimeksiantajan välille on laadittava aina kirjallinen toimeksiantosopimus, jossa on otettava huomioon yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun asetuksen (874/2016) 17 §:n sisältö. Sopimuksessa on määriteltävä muun muassa toimeksiannon vartioimistehtävät, vartioimisalue ja vartioimiskohteet. Kameravalvontalaitteita saa käyttää vain niihin toimeksiantosopimuksen mukaisiin tarkoituksiin, joihin ne on hankittu. Tallenteiden katsominen ja tulkitseminen rikoksenpaljastustehtävänä muuten kuin poliisin pyynnöstä vaatii vartioimisliiketoimintaan oikeuttavan elinkeinoluvan ja vartijakortin.

Teknisiä apuvälineitä käytettäessä korostuvat tarkoitussidonnaisuus- ja objektiivisuusperiaate. Välineitä ei saa käyttää työtehtävien kannalta perusteettomaan seurailuun tai kenenkään yksityisyyttä loukkaavaan tallentamiseen. Teknistä tarkkailua saa ohjeen mukaan kohdistaa epäiltyyn henkilöön vain, kun hän on vartioimiskohteessa yleisellä paikalla. Tällöin on voitava olettaa, että henkilö käyttäytymisen tai muun syyn perusteella myötävaikuttaa tai syyllistyy rikoksiin. Tarkkailun peruste ei saa olla syrjivä tai loukkaava. Sen ajallista kestoa ei ole tarkasti määritelty, mutta sen on lopetettava välittömästi, jos perusteita toiminnalle ei ole.

Lisäksi LYTP kieltää vartioimisliike- tai turvasuojaustoiminnan harjoittajaa ilmaisemasta tai käyttämästä hyödyks i sitä, mitä tämä on saanut tietää toimeksiantajan salassa pidettävistä turvallisuusjärjestelyistä tai yksityisyyteen kuuluvista seikoista.

Koska kameravalvonta on nykyisin keskeinen osa yritysten turvallisuusjärjestelmiä, voi salassapitorikokseen syyllistyä ilmaisemalla järjestelmästä sellaisia tietoja, joita joku voi käyttää hyödyksi esimerkiksi rikosta suunnitellessaan. Tällaiset tiedot voivat olla esimerkiksi käyttäjätunnuksia tai IP-osoitteita, joiden avulla rikollinen voi tunkeutua kameravalvontajärjestelmään ja helpottaa esimerkiksi pankkiin suunniteltua ryöstöä.

8.9 LUETTELO KAMERAVALVONTAAN LIITTYVÄSTÄ LAINSÄÄDÄNNÖSTÄ